Neulaniemen alueella ei ole tiettävästi koskaan tehty arkeologista inventointia. Vain Laivonsaaren alue on inventoitu, mutta siinä oli vakavia puutteita ja inventointi oli tehty sangen pikaisesti.
Linkki Museoviraston rekisteriportaaliin. Katso myös Muinaismuistolaki.
Jokainen luonnossa liikkuva voi tehdä arkeologista inventointia. Neulaniemen alue on Harjulan kartanon entisiä maita, joten sieltä voi löytyä historiallisen ajan kohteita kuten tervahautoja, hiilimiiluja ja jo metsittyneitä kaskimaita. Jo 1700-luvulla tarvittiin tervaa laivanrakennuksessa sekä hiiliä kaupungin seppiä varten. Jo Tervaruukin nimi viittaa siihen, että sen alueella on valmistettu tervaa. Koska mummoni Martta Hänninen (os.Halonen) vietti Tervaruukilla lapsuutensa kesiä jo 1900-luvun alussa, niin sain häneltä tietoa, että Tervaruukilla oli poltettu tervaa, ja yksi tervahauta sijaitsi rantapenkereessä nykyisen päärakennuksen pohjoispuolella. Paikka ei ole varmasti ainut alueella, mutta tervahautoja voi olla vaikea huomata maastossa. Rannalla oli myös lastauslaituri, jota käytettiin tervatynnyrien siirtämiseen veneisiin tai proomuihin.
Yleensä paikalla on joko pieni pyöreä kumpare jonka korkeus voi olla 10 - 50 cm. Halkaisijaltaan tervahauta voi olla jopa 5 - 14 metriä. Tervahauta voi olla myös alempana kuin alueen muun maanpinta. Hiilimiilut ja tervahaudat ovat muodoltaan useimmiten pyöreitä. Näin keväisin, ennen kun luonto vihertyy, maaston poikkeavat muodot ovat helpommin havaittavissa. Mummoni Martta kertoi, että tervaa vietiin Tervaruukilta mm. Laivonsaaren Varvinkalliolle, jossa sijaitsi laivanrakennuspaikka. Tervaa vietiin kuulemma Lappeenrannan kautta myös Pietariin saakka.
Nykyisten älypuhelimien GPS-palvelusta on apua, kun kohteen tarkkaa paikkaa määritellään. Kun kohteen on löytänyt, niin kannattaa asettua keskelle epämääräistä muodostelmaa ja kirjoittaa ylös paikan koordinaatit, ja ilmoittaa löydöstään Kuopion museoon.
Muinaismuistolain mukaisia suojelukohteita ovat myös historiallisen ajan työ- ja valmistuspaikat kuten tervahaudat, hiilimiilut, kaskirauniot ja tilapäisten asumusten rauniot ja ns. ryssänuunit. Vm. nimitys ei viittaa isonvihan aikaisiin piilopirttien raunioihin, vaan epämääräiseen tilapäisasumukseen, jossa on ollut kivistä ladottu uuni. Myös vedenalaiset kohteet kuten laiturien rauniot ja hylyt ovat suojelukohteita. Kohteita ei saa tuhota, eikä niitä saa omatoimisesti tutkia. Niistä on syytä ilmoittaa Kuopion museolle. Neulaniemessä saattaa olla myös raudanvalmistupaikka Rautaniemessä, Neulaniemen itärannalla (hetikohta Viinaniemen/Melontakeskuksen jälkeen). Isäni Paavo Kalle teki ruuhilöydön täältä 1950-luvulla ja alueella on järvimalmia. Voi olla mahdollista, että juuri ruuhen avulla on kerätty järvimalmia, josta sitten on valmistettu rautaa. Nimistöstä ja vanhoista tarinoista on apua kun arkeologisia kohteita etsitään.
Laivonsaaressa on useampi mielenkiintoinen historiallisen ajan teollinen kohde. Grafiittikaivos lienee useimmille tuttu paikka. Alueelta löytyy kaivoksen suuaukko. Kalastaja Juutilaisen mukaan (haastattelu 1960-luvulla) hän oli töissä grafiittikaivoksella 1900-luvun alussa. Grafiittia tarvittiin Pietarissa Nobelin tehtailla. Venäjän vallankumous lopetti viennin ja kaivos suljettiin. Alueelta on löydettävissä kivistä holvattu kellari, rakennusten kivijalkoja, grafiittijauhekasoja sekä rannassa olleen lastauslaiturin jäänteet. Alueella on myös erilaista metalliromua. Grafiittikaivos on Muinaismuistolain mukainen suojelukohde, koska se kertoo alueen teollisesta historiasta. Laivonsaaressa on sijainnut myös laivanrakennuspaikka ja tiiliruukki. Laivanrakennuspaikka on sijainnut Varvinkallion alueella. Rannalla olevien suurien kivien väliin tuettiin puusta valmistetut proomut ymt. Alueen kallioisella mäellä on löydettävissä rakennuksien kivijalkoja. Laivonsaaren eteläosassa on myös ollut tiiliruukki. Ko. alue sijaitsee Laivon eteläosan itärannalla. Perimätiedon mukaan paikalla tehtiin tiiliä ns. Fagernäsin hourainhoitolan (nykyinen Niuvan mielisairaala) rakennuksia varten. Tämä tuntuu uskottavalta, sillä mitä lähempänä tiilet on voitu valmistaa, niin sitä enemmän on säästetty aikaa ja rahaa.
Kalastaja Juutilainen muisteli, että hänen isänsä oli ollut töissä Varvinkallion laivanrakentamolla 1800-luvun puolella. Kalastaja Juutilainen asui Laivon eteläpäässä, ja isäni Paavo Hänninen haastatteli häntä 1960-luvun alussa. Muistan myös itse tavanneeni edesmenneen Juutilaisen 1960-luvulla. Myös Varvin laivanrakennuspaikka ja tiilitehtaan paikka ovat Muinaismuistolain suojelemia paikkoja. Laivonsaaresta löytyy myös yksi tervahauta, mutta on hyvin todennäköistä, että niitä löytyy sieltä lisää kenties kymmeniä. Laivon arkeologinen inventointi oli tehty puutteellisesti ja ilmoitin Museovirastolle henkilökohtaisesti puuttuvat paikat. Nyt nuo paikat on merkitty Museoviraston rekisteriin. (www.nba.fi).
En pidä mahdottomana, etteikö Neulaniemen tai Laivon alueelta voisi löytyä myös kivikauden asumuspainanteita, ts. paikkoja joissa on asuttu. Asumuspaikat ovat usein joko pyöreitä, kotamaisia, tai jopa neliömäisiä. Vanha tieto pelkistä kotamaisista asumuksista on voitu kumota, sillä Virolahden Meskäärtty -nimisestä paikasta löytyi suuri, noin 80 m2:n asumuspainanne josta on löytynyt kivikautisen rivitalon jäänteet. Rivitalo ei siis ole mikään uusi keksintö. Kyseiset rakennelmat olivat rakennettu kiinni toisiinsa. Paikka on ajoitettu noin 4000-5000 vuoden ikäiseksi. Olin ko. paikassa opetuskaivauksella kesällä 2010. Mikäli luonnossa havaitsee alueen jonka pinta on alempana kuin muu maapinta, ja alueen ympärillä on jonkilainen pieni kumpare, niin tälläinen paikka kannattaa ehdottomasti ilmoittaa museolle. Yleensä kivikauden asumukset sijaitsivat lämpimillä etelärinteillä lähellä vettä, mutta poikkeuksia löytyy myös. Mikäli pohjoinen ranta tarjosi esim paremmin riistaa (esim. sopiva kannas jota pitkin riistaeläimiä kulki), niin asumus saattoi sijaita myös pohjoisrannalla. Myös saven saanti keramiikkaa varten saattoi olla yksi syy. Rautakauden aikana järvimalmin saatavuus saattoi ratkaista asuinpaikan.
Asumuspainanne kivikaudelta Virolahden Meskäärtyssä. Painanteen ympärillä on
selkeä valli. Kuva Paul Hänninen.
selkeä valli. Kuva Paul Hänninen.
Koska Saimaan alueelta on löydetty kymmeniä kivikautisia kalliomaalauksia, niin niitä kannattaa etsiä myös Neulaniemen ja Laivonsaaren alueilta. Maalaukset ovat yleensä lähellä rantaa, yleensä pystysuorassa kalliossa jossa on jonkinlainen lippa. Kivikauden ihmiset halusivat, että heidän maalauksensa säilyisivät paremmin. Kiven muodon (lippa) takia pystysuoraan kalliion ei päässyt sadevettä, joka olisi kuluttanut maalaukset pois muutamassa vuodessa. Vuosisatojen aikana kivistä irtosi mineraaleja (mm. silikaatti) jotka peittivät yleensä punamullalla tehdyt maalaukset ja näin maalaukset ovat säilyneet tuhansia vuosia. Myös eläinten verta on voitu käyttää, sillä sekin sisältää rautaa. Pystysuoria kallioita kannattaa tutkia varsinkin keväällä, sillä kiven pinta on silloin kostea ja kuviot voivat näkyä paremmin. Aamu-ja ilta-aurinko auttavat, sillä kun valo tulee sivusta, niin maalaukset voi huomata paremmin. Ei ole varmaan, että mikä merkitys maalauksilla on ollut. Ovatko ne olleet jonkinlaisia kulttipaikkoja vai rajamerkkejä? Ehkä maalauksilla pyrittiin tuomaan onnea metsästykseen. Maalauksista on voitu erottaa mm. hirviä, haukia ja myös ihmishahmoja, sekä jonkinlaisia veneitä. Kuvissa on myös ilmeisesti metsästäjiä (jopa naisia) ja shamaaneja. Myös Vuorilammen jyrkkiä kallioita kannattaa tutkia, vaikka Kallavesi sijaitsee kauempana. On oletettavaa, että Vuorilampi on joskus ollut lahti joka on ollut yhteydessä Kallaveteen. Lisäksi lahti on ollut suojainen ja kalliorinteet ovat kohti etelää.
Kaikki arkeologiset kohteet täytyy ottaa huomioon kun alueelle rakennetaan jotain. Arkeologinen inventointi on syytä tehdä, sillä muuten saatetaan tuhota pysyvästi jotain arvokasta historiastamme. Lisäksi täytyy muistaa, että jopa tarina-ja taukopaikat ovat suojelukohteita. Tarinapaikka tarkoittaa paikkaa johon liittyy joitakin tarinoita tai uskomuksia. Taukopaikasta on hyvänä esimerkkinä Neulaniemen Telaniemen alue. Veneet ja jopa kirkkoveneet vedettiin yli kannaksen telojen avulla, ja yleensä paikalla levättiin ja myös tarinoitiin. Paikka on myös siten osin myös tarinapaikka - jossa kerrottiin tarinoita ja josta kerrottiin tarinoita, ts. nykyisillä ihmisillä on tietoa paikan merkityksestä ja historiasta.
Jokainen saa tutkia vapaasti maastoa, mutta maan kaivamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Kohdetta ei saa tutkia itsenäisesti, sillä on parempi jättää sen tutkiminen arkeologeille. Omatoiminen tutkiminen saattaa tuhota paikan. Alueelta ei saa myöskään viedä mitään mukaan. Tosin jos maastosta löytää esim. kiven jota voisi epäillä kivikauden aikaiseksi kirveeksi tai taltaksi, niin sen sijainti kannattaa kirjata ylös, ja löytö on vietävä museoon. Yhteinen historiamme kuuluu meille kaikille. Rikottu maapinta kuten metsäautotiet, ja soratiet yleensä ovat hyviä tutkimuspaikkoja. Ojien penkkoja kannattaa tutkia, varsinkin jos paikka on kohti etelää ja maa on soraa. Jos paikalla on runsaasti valkoisia kvartsinpalasia (yleensä levymäisiä ja tasaisia), niin ne voivat olla iskoksia. Kvartsia käytettiin Suomessa mm. nuolenkärkinä ja terävillä kvartsipaloilla voitiin leikata lihaa ja nahkaa.
Arkeologian opiskelija, fil.yo, Paul Hänninen
Helsingin yliopisto
(kirjoittaja on kuopiolaissyntyinen, kesänsä vuodesta 1957 Neulaniemen Paavolassa viettänyt espoolainen aikuisopiskelija)
(kirjoittaja on kuopiolaissyntyinen, kesänsä vuodesta 1957 Neulaniemen Paavolassa viettänyt espoolainen aikuisopiskelija)
Maastossa hyvin selkeästi erottuva tervahauta. Kuva Paul Hänninen
Linkki Museoviraston rekisteriportaaliin. Katso myös Muinaismuistolaki.
